Kontrolli

Olo on kuin teeveellä, jota kaukosäädin ohjailee. Ihankuin sulla ei olisi muita vaihtoehtoja, kuin vastaanottaa vain niitä signaaleja, joita sinuun lähetetään. Mun mielestä, sä tuot ulos itseäsi, meikkaamalla ja laittautumalla miten haluat. Pukemalla itsesi vaatteisiin jotka sinua miellyttävät. Mutta entä sitten, kun elämässäsi on henkilö, joka tahtoo muuttaa tämän kaiken? Lähestulkoon vielä aivan erilaiseksi mistä itse pidät, ja mitä itse tykkäät päällesi laittaa.

Mä tykkäsin kovasti meikkailla, joskus liikaakin, kun näytti siltä että olisi klubille menossa joka päivä. Tykkäsin näyttää hyvältä, ja tuntea itseni hyvännäköiseksi. Ja niin tykkäsi moni muukin, joka taisi johtaa sitten siihen, että viedään kaikki kaunis ja miehen silmää miellyttävä korostus pois. Enhän mä kaikkeen suostunutkaan. Huomasin homman menevän niin, että Herra Täydellinen tahtoi minun olevan juuri sen näköinen nainen, josta hän itse piti. Eli meikitön, naturelli kaikin tavoin, luonnon"kaunis" jota minä taas en ole. Sekä vaatteiden piti olla sportti-tyylisiä, hyvin massa pukeutumista, housua, t-paitaa, hupparia ja ennenkaikkea "normaalit kengät" eli jotain perus tossua ja lenkkaria... Nämä eivät siis olleet mitään mistä pitäisin itsessäni. Yök, sanoin kun hän tyyliä mulle lateli, siitä miten "oikeat" naiset pukeutuvat.

Hänestä olin huorahtava, koska minulla oli paljon silmämeikkiä. Huorahtavaa oli myös paidat jossa rinnat pääsivät liian "näytille" eli liian kireähköt tai vartaloa myötäilevät vaatteet. Tai puhumattakaan siitä, jos peppuni näytti hyvältä housuissa, legginseissä, tai mekossa... Kaikki vaatteeni olivat hänen mukaan "läpinäkyviä" joista paistoi minun naisellisuuteni läpi. Ehkei nyt ihan kuitenkaan. Kaikki tämä, olisi hänen mielestä pitänyt laittaa jonkun ylisuurien, tai ei niin korostavien vaatteiden alle.
Kengät olivat Herra Täydelliselle myös tärkeät. Tykkäsin pitää korkeita kenkiä, sekä kenkiä joissa on aina se sellainen pienen pieni korko, josta kuuluu se naisellinen "kipkop" ääni, kun kävelet kadulla. Talvisin sitten pitkiä nahkasaappaita, jotka olivat ihanat. Mutta ei... Nämä olivat kaikki kenkiä, joita vain maksulliset naiset käyttävät. Totesin siinä vaiheessa, että kyllä me naiset sitten hyvin tienataan, ja kyllä tää ala on ilmeisesti yleistynyt kun moni naisenalku ja nainen käyttää korkokenkiä.

Joskus Herra Täydellisen mielipiteet ja ajatusmaailma huvitti mua. Joskus se oli kuin live komediaa kun kuunteli sen juttuja, niinkuin tuo kenkä juttu. Oon onnistunu ärsyttämään sitä sillä, etten ota sitä tosissani ja nauran sen ajatuksille. Siis ihan tosi, ei korkokenkä tee naisesta huoraa, tai edes huorahtavaa. Kyllä siihen paljon muutakin tarvitaan. Eli on kai mulla vielä jokunen terve järki tallella, hah. Onneksi.

"Ei, en mä tykkää massavaatteista, tai jostain tylsistä t-paidoista ja farkuista, ei ne oo mun juttu, ehkä etsit sitten uuden ämmän itselles jolla on jo toi tyyli." Mä sanoin, kun se mulle lateli hänen mielestään asiaa, jotka tietysti olisi pitänyt ottaa ilman muttia vastaan, ja toteuttaa ne. Aamut vaihtuivat pusuista ja haleista nalkuttamiseen, vittuiluun, haukkumiseen, riitelyyn. Hän heräsi aina katsomaan mitä laitan päälleni kun lähdin töihin, tai kouluun. Hän tuli viereeni vouhottamaan siitä, kuinka lyhyt paita minulla oli, ja tarkistamaan meikkieni määrän. Ja huuto ja haukkuminen alkoi aina, kun jos minulla sitä meikkiä oli, tai liian vosuhtavat vaatteet. Ajan kanssa annoin olla ja annoin periksi. En enään jaksanut tällätä siinä uhassa että aamu kuluisi riitelyyn. Lähes meikittömänä, "ryysyisiin" vaatteisiin pukeutuneena lähdin kaupungille. Hymyile nyt siinä sitten, kun "joku muu" on sinut pukenut, etkä tunne itseäsi hyväksi. Sinne meni viimeisetkin tunteet siitä, että olin hyvännäköinen ja haluttava, hyvästi oli sanottava myös hyvännäköisydelle.

"A Smile is the most beautiful thing that anyone could wear. " -Kristiina