keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Missä piipertää pettäjä

Olen yrittänyt pitää mielessäni sellaista aikataulua, jossa koittaisin saada pientä kaavaa suuremmassa mitassa kaikelle tapahtuneelle. Kun ajattelen näitä tapahtumia, mua rupee oksettamaan. Kuinka mä oon katsonut sormien läpi lähes kaiken. Mä oon todella anteeksi antavainen, enkä pysty olla kovin kauaa vihainen. Who wants to deal with this kind of bullshit?

Oon miettinyt, kuinka paljon on asioita mistä mä en tiedä, mitä kaikkea multa on pimitetty tässä suhteessa, mitä kaikkea Herra Täydellinen on tehnyt, ja mistä niistä syyttänyt mua. En tiedä, onko normaalia, että mä toivon joskus, että mä olisinkinkin tehnyt sen kaiken mistä hän on mua syyttänyt. Ehkä oltaisiin "tasoissa". Vai voiko narsistista ihmistä satuttaa? Tai antaa niinsanotusti "takaisin"? Loppupeleissä luulen, että satuttaisin vain itseäni. Vaikka kosto pyörii mielessä aina vihaisena ja kiukkuisena, tiedän ettei se ole mun juttu.

Ne pettämisen ilot. Kaikin tavoin pettämisen ilot. Musta tuntuu että Herra Täydellinen saa jonkun sortin seksuaalisia viboja kun pettää luottamusta, tai ylipäätään pettää. Varmaan se ajatuskin saa sille hyvät vireet. Mä en tiedä onko mitään asiaa kauheempaa kuin pettäminen, ja se ettei arvosta toisen luottamusta. Se saa mut raivon partaalle. Kun sain ensimmäisen kerran selville että Herra Täydellinen oli pettänyt mua jo aika alussa meidän suhdetta, näin monen vuoden jälkeen tietysti, mä en tiennyt mitä tehdä. Mä aina olin arvellut sitä, mutta en tarpeeksi. En ollut yllättynyt, mutta kuitenkin järkyttynyt.

Ne kaikki mitä näin ja kuulin.. En nukkunut useisiin päiviin kunnolla. Olo oli kuin tapetulla, jotenkin oudolla tavalla. Ihankuin joku olisi vienyt multa sen kaiken, mitkä oli niitä todellisia kunnon arvoja kun ollaan suhteessa. Luottamus, kumppanuus, ystävyys, rakkaus, vilpittömyys. Ne olivat ilmeisesti hävinneet Herra Täydellisestä täysin. Ties lie minne kaikonneet.

Ne kaikki painajaiset, petetyksi tulemisesta, muuten vain henkisesti raiskaamisesta toistuivat joka yö. Varmaan parin viikon ajan. Se tunne, kun loppu peleissä aamulla kun heräät, olet pettynyt, koska sä heräsit. Et varsinaisesti halua kuolla, mutta jokin osa sitä haluaa. Mä en tiedä kuka lainasi, tai antoi mulle jostakin sitä halua, taas olla ja elää. Oon tyytyväinen nyt. Kiitos siitä. Onko sulla kokemuksia pettämisestä? Mitä teit kun sait kuulla asiasta?

"Nobody's a picture perfect, but we're worth it." -Kristiina

4 kommenttia:

  1. Eksyin sattumalta blogiisi ja tekstit luettuani oli kuin olisin lukenut omasta elämästäni kun elin suhteessa narsistisen miehen kanssa..

    VastaaPoista
  2. Harmi että sullakin "on ollut huono tuuri" mies asioissa, mutta mua joskus helpottaa tieto etten paini yksin tämän asian kanssa, ja on ihmisiä kenen kanssa puhua tästä, jakaa ne tuskat ja ilot. Kiva että löysit tiesi tänne :-)

    VastaaPoista
  3. Näin hiukan iäkkäämpänä naisena ihmettelen, miten on mahdollista, että fiksu nainen antaa käyttää itseään, luopuu omasta itsestään, antautuu toisen ihmisen tahdon alle... Onko kyse jonkinlaisesta masokismista?
    Elämä on lopulta lyhyt, toista mahdollisuutta ei tule.
    Niin, kyse ei kyllä mielestäni ole "tuurista" miesasioissa, vaan kyse on aina myös valinnasta, mihinkään suhteeseen ei ole pakko jäädä. Tosin irtautumiseen tarvitaan vahvuutta, ja oman itsensä hyväksymistä. Tarkoitus ei ole olla tyly, vaan laittaa hiukan ajattelemaan, kaikella lämmöllä :-).

    VastaaPoista
  4. Vahvuutta ja mielenlujuutta siihen tarvitaan :-) mutta niinkuin kertaalleen olen sanonut, että asiat ovat ihan hyvällä mallilla nyt, ja en ole "sidoksissa" tuohon/tuon kaltaiseen suhteeseen, sinkkuna vipellän, ja hänen kanssaan olen tekemisissä tietyin tavoin :-) Kyllä pisti tekstisi ajattelemaan. Kuten huomaa kuinka nuori, tyhmä ja naiivi on ollut tuossa suhteessa, kun kenenkäänhän ei tarvitse olla pakosti suhteissa :-) En ehkä sanoisi itseäsi masokistiksi ;-) Rakastamisesta, luopumisesta, ja pelosta jäädä yksin, on ollut pääprioriteetit aina kun olen miettinyt suhteen loppua, sekä sitä, että olen kaikkien kamaluuksien jälkeen, ja edelleenkin, toivon hänen muuttuvan, vaikka fiksuna osaksi tiedän, ettei sitä tapahdu.. Ainakaan heti. :-)

    VastaaPoista