Mikä niitä naruja vetelee

Se tunne, kun et enään ymmärrä tai tiedosta mikä on oikeassa elämässä oikeaa ja väärää, ja mikä normaalia ja siitä
poikkeavaa. Tiedät, ettei ole normaalia kun toinen käskyttää mihin saat mennä, minne et, mutta siitä huolimatta joku tai jokin on saanut sinut kuitenkin noudattamaan niitä, kuin ne olisivat lakeja.


Ei se oikeasti ole oikein, että joku ohjailee toisen ihmisen sanomisia, menemisiä, olemisia, käyttäytymistä, pukeutumista, asennetta. Ei toinen ihminen voi tai saakkaan ottaa toisesta niinsanottua valtaa, jolla ohjata, jotta itse olisi tyytyväinen. Mun mielestä jokaisella on oikeus omiin asioihin, mielipiteisiin, siihen omaan juttuunsa. Kuka haluaa riistää joltain oman persoonansa?

Miksi ihminen sitten "alistuu" tälläiseen? Mun mielestä siihen ei pitäisi olla selityksiä, niinkuin aikaisemmin sanoin, onhan se helppo avata ovi ja vaan lähteä pois. Mutta mitä sitten, kun mukana on jonkin sortin itsemurhalla uhkailua, säälillä pelaamista, ja moneen asiaan vetoomista?
Jätä siinä sitten joku kun se uhkaa tappavansa itsensä, en mä ainakaan omalle kontolle sellaista halua, enkä sellaista kellekkään toivo.

Eihän ihminen säälistäkään voi kenenkään kanssa olla, tai kiristämisen keinoilla. Tai seurustella pelon vuoksi. Niin minä tein hetken, kunnes tajusin taas vain rakastavani Herra Täydellistä, kaikki annetaan anteeksi rakkauden vuoksi. Olen miettinyt kuinka paljon ihmisen täytyy rakastaa että voi olla noin huonossa parisuhteessa ja voida henkisesti pahoin vähän väliä? Ilmeisesti aika paljon.

Aina kovien riitojen jälkeen, tuli seksi. Sovintoseksi, joka kävi anteeksipyyntönä, ja pyhitti kaiken. Ainakin hänen mielestä. Aina kun hän mokasi, asiat pyhitettiin näin, eikä asioista tarvinnut, eikä pitänytkään enään puhua. Kyllä, seksi oli taivaallista, ja kyllä, se pyhitti paljon, mutta ei niitä loukkaavia lauseita ja sanoja, ei niitä tuuppimisia tai itsemurha uhkailuja.

Herra Täysellinen tiesi, että mä annan periksi, kun hän vaihtaa itseensä pehmo puolen. Kusipäästä ääripäähän eli pehmeään, huomioivaan, rakastavaan, poikaystävään vaihtamalla, hän sai minut lämpeämään ja antamaan anteeksi helpommin, ja jäämään hänen luokseen. Tottakai riitoihin tarvitaan aina kaksi, ja tottakai minäkin epätäydellisyyksineen niitä aiheutin ja pahensin. Mä vaan en ollut se joka teki kärpäsestä härkäsen.

"Dont worry, Be happy"-Kristiina