Lupasin seuraavaksi kertoa, miten kaikki alkoi. Näin jälkikäteen, kunpa olisin kerennyt käydä psykologian kurssit jo aikaisemmin, jotta olisin huomannut piirteet paljon aikaa sitten.
Herra täydellinen kulki kuin maailman valtias omassa pienessä kaupungissaan. Sen ego oli suuri, mutta se sai sen sopimaan itsellensä paremmin kuin hyvin. Sen valloittava nauru, hymy, tyylitaju, sosiaalisuus, ja se kuinka kaikki arvostivat häntä. En ennen ollut nähnyt miltä näyttää nuori mies sellaisella vallalla minkä valttina ei ollut raha, tai päihteet. Se sai kiinnostukseni taivaisiin.
Herra täydellinen oli kaikkea mitä nainen voi vain toivoa. Sellainen mies, mitä löytää vain ällön sokerisista romanttisista leffoista, ja kyllä, se upposi minuun täysin, vaikka mietin että se oli liian täydellistä ollakseen totta. Kukkia, kirjeitä, herrasmiehen tekoja, aina huolehtimassa onko kaikki hyvin, auttoi kun oli raskasta, oli tuki ja turva.
Hänen täydellisen pehmeät kasvot, hiukset aina täydellisesti, timanttiakin kauniimmat silmät, upea kroppa, vaatteet sävy sävyyn, ja partavesikin vei kielen mennessään.
Mietin, miksi juuri minä olisin hänen rakkaus? Minä, joka ei sopinut millään tavoin tähän kaavaan, elämään, tyyliin. Selvisihän se.. Hyvän valinnanhan se teki sieltä sadan muun paratiisin tarjoamasta antimesta. Tietyn tarkkailun ja tutustumisen jälkeen tuotti tulosta. Olin joukon kiltein, ystävällisin, antavaisin, ja myötäilevin persoona. Pakko myöntää, tarkka silmä.
Elin kuin unelmaa. Rakkautta joka paikassa, herra täydellisen elämä täytti mun rikkinäisen ja tieltä eksyneen elämän, ja näytti sille tarkoituksen. Tarkoituksen, jonka ei todellakaan pitänyt mennä, eikä loppua näin..
Live and let it live -Kristiina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti