Moni meistä vetää ovea, vaikka siinä lukee "työnnä", ja työntää vaikka siinä lukee "vedä". Jotkut meistä myöskin kääntyvät oikealle, vaikka täytyisi suunnata vasempaan. Ja vaikka eksymme matkalla kotiin, pääsemme aina perille. Mikä siinä on? Kun aivot viestittävät muuta, mutta teot ovat eri, mitä aivot käskevät. Tästä syystä joskus tapahtuu hyviä, ja hauskoja asioita joille saa nauraa. Mutta entä kun sydän sanoo toista, mutta järki ei ynnää yhteen?
Olen koittanut ottaa myös itsestäni selvää, miksi palaan Herra Täydellisen luokse tavoin tai toisin. Koska kyse ei ole aina vain pelkästään hänen manipuloinnistaan, tai luikertelemisesta mun elämääni. Ehkä mä itsekin harrastan salaa sitä, ilman että tajuan sitä kuitenkaan? Vaikka sydän tahtoo päästä irti (tai järki), niin ehkä silti jokin osa musta vaan tekee sen aikeammaksi etten pääsisi irti? Meneepä monimutkaiseksi.
Kaikilla on varmasti ollut se tilanne kun koittaa kaikkensa olla vihainen ja näyttää sitä, mutta pettymyksen tunteen aiheuttaja antaa kenkää sille fiilikselle, ja se ei ole kivaa kun yrität tehdä selväksi että olet vihainen syystä jos toisesta. Mua eniten ärsytti mun ja Herra Täydellisen suhteessa se, kun olimme riidelleet ja kun "rauha tuli maahan" niin se sitten päätti piristää mua, joka nyt on suoraan sanottuna aivan perseestä kun olet vihainen ja mikään ei tunnu kivalta. Mun mielestä ihmisten pitäisi sopia asiat ensin, ja rauhottua jotta asian voisi jättää sikseen.
Ristiriitaisuuden tunteet, ovat aivan syvältä. Tämä postaus nyt oli vaan jokin kummallinen, anteeksi jos kukaan ei ymmärtänyt mistään mitään :-)
"Make love, not war." -Kristiina
Mielenkiintoinen blogi, jään seuraamaan ja vois lukijaksikin liittyä :) itse olen ollut samankaltaisessa tilanteessa, mutta ystäväni kanssa, joten kiinnostaa.
VastaaPoistawww.pienisoittorasia.blogspot.com
Kiitoksia Emppu! :-) Harmi että tälläinen asia on tosi yleinen, ja kaveri suhteessa varmasti aivan kammottavaa.. Tsemppiä! ;-) Käyn kurkkaamassa blogisi!
VastaaPoistaVoisitko muuten laittaa sen liity lukijaksi jutun?:)
VastaaPoistaJuu tovin sitäkin etsin mutta nyt löyty ;-)
PoistaHeips! :)
VastaaPoistaLöysin sun blogis yhden toisen blogin kautta, ja oli pakko lukee kaikki sun tekstit alusta loppuun.
En oo itse läheskään samanlaisessa tilanteessa, kuin sä oot ollut/oot. Itselläni on suhde naimisissa olevaan mieheen (joo tiedän!) ja oon useesti miettinyt, onko hänessä jotain narsistista tms.. Hän kun yrittää munkin elämää ohjailla jollain tapaa, soittelee perään varsinkin jos oon ollut juhlimassa ja epäilee koko ajan, että petän häntä yms..
Mutta jäänpäs seuraileen blogias. :)
Lila, kiva että jaksoit lukea blogiani :-) Kävin katsomassa molempia blogejasi, ja uusin mitä olit päivittänyt oli miellyttävä. Liityn lukijaksi, aika mielenkiintosta tekstiä hyvällä tavalla ;-) Postauksiesi perusteella se mies on aika lailla mustis, ja omistushaluinen, ainakin toistaseksi aika terveellä tavalla :-)
PoistaVaikuttaa hyvältä ja laadukkaalta blogilta! :) ittelläni ikävä kyllä sama tilanne isän kanssa. Vielä ala-ikäinen olen ja usein isäni vaikutus piirissä vaikka vanhemmat on eronneet ja asun äitini luona. Tsemppiä sulle! :)
VastaaPoistaKiitos :-) Ihana kuulla että joku tykkää :-) Oon kuullut täällä aikaisemminkin tätä, että oma mies, kaveri, isäpuoli on narsistinen.. Kamalaa jos se osuu vielä omaan vanhempaan, ja jos se ei ole vielä helppoa käsitellä sulle :-( Toivottavasti sulla on joku jolle kertoa siitä se helpottaa :-) Koita jaksaa, isäsi tuskin sulle mitään kamalaa tahtoo! Tsemiä! :-)
Poista