Kaikkien keskuudessa on enemmän ja vähemmän uusia ja vanhoja tuttuja, kavereita, ystäviä, perheenjäseniä, sukulaisia, exiä, hoitoja, säätöjä. Eikö elämä olekkin rikkaampi ystävien ja kavereiden vuoksi, exien ja säätöjen vuoksi olet suhteissa ja seksissä astetta kokeneempi? Onko tämä kaikki huonoa? Miinusta sinulle seuraavassa suhteessasi?
Onko se huonoa jos sukulaisiasi on ympäri suomea, ja kaikki eivät ole yhdessä sulassa sovussa? Kun kaikki eivät olekkaan sitä normaalia, perus perhettä missä ovat isä ja äiti ja muut sisarukset saman katon alla, hyvää idylli perheen kuvaa näyttämässä omassa isossa kartanossaan. Ilmeisesti. En koskaan ymmärtänyt miksi Herra Täydellinen ei varsinaisesti halunnut tutustua alussa mun perheeseen tai sukuun. Hänen perheeseen kyllä, mutta omani oli ongelma. Ja ajan mennessä perheenikään ei halunnut kamalasti häneenkään tutustua, kun kuulivat asioita meidän suhteessa. No, siihen se sitten jäi.
Facebook on nykyisin hyvä keino parisuhteessa oleville, pitää "kirjaa" siitä mitä puoliso tekee. Näät kaverit, tykkäämiset, paikan jaot, yleiset keskustelut, kommentit ja päivitykset.. Ja sitä mukaan niistä pääseekin nalkuttamaan. Ei siinä sitten, kun on samanlainen "hipsteri" kuin minä, kun olet kirjautunut moneen sosiaalisen median tuottamaan sovellukseen. Instagram, facebook, irc-galleria, formspring, twitter, blogger, kaikki mahdollinen. Se vasta sen kyyläilijän paratiisi onkin. (Vaikka kaikkea et nääkkään yksityisissä keskusteluissa ; )
Kuten Herra Täydellinen ihanassa mustasukkaisen ja omistavan elementissään tykkää tuota nalkuttamista harrastaa, on se uskokaa tai älkää, niin pirun ärsyttävää. Saat päivällä soittoa kesken työajan: "Mikä vitun profiilikuva sulla on? Miksi sulla on noin paljon meikkiä? Kuka vittu toi jätkä on joka tykkää sun tilasta? Mistä sä sen tunnet? Miks se on sun kavereissa? Haista paska!" Oi niin ihanaa. Juuri tuota puhelua mä niin tahdon vastaanottaa ja olla fiiliksissä loppu päivän, kiitos Herrasein.
Valitus puhumisesta miespuoliselle saa Herra Täydellisen totaalisesti raivon partaalle. Joskus voin kuulla kotiini saakka kun hänen korvien välistä savuaa, ja hänen ympärillään vallitsevat liekit ja vihaiset kämmenet suorastaan syyhyävät laittaa minulle vihaista viestiä. Mä kuulen sen kohoavan ja kiihtyvän pulssin monen sadan kilometrin päästä. Mikä siinä on? Se on vaan miespuolinen vanha tuttu kenen kanssa olen nuorempana viettänyt porukalla paljon aikaa. Edes rekallinen jäätä ei saa Herra Täydellistä rauhottumaan. Itse teen sosiaalisessa mediassa tapahtuvat keskustelut niin, että kaikki näkevät ne. Herrahan itse on siis täydellisyydessään virheetön.
Tästä voisin kirjoittaa vaikka kirjan, kuinka Herra Täydellinen koittaa kaikella nalkuttamisellaan, kiukuttelullaan vaikuttaa rajoittamalla mun sosiaalisen median ja yhteisöjen palvelujen käyttöä. Eiköhän tässä ollut jokin osa :-)
"Our song in the radio, but it don't sound the same anymore." -Kristiina
mikä vittu tota jäbää vaivaa ;--D
VastaaPoistaEn kuule ole varma ;-D
VastaaPoista:DDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDD
PoistaEn voi sanoa tietäväni, mitä käyt läpi, koska en ole koskaan kokenut mitään vastaavaa, mutta tunnen ihmisen joka oli aivan samanlaisessa parisuhteessa vuosia. Pettämistä, liiallista kontrollointia, alistamista, jopa väkivaltaa - kaikkea mitä teksteissäsi olet kuvaillut. Hän pääsi kuitenkin eroon narsistimiehestään. Mieleeni tulikin siis kysymys, oletko Kristiina itse yrittänyt lopettaa suhteen ja jos olet, mikä on ollut syynä suhteen jatkumiseen? Tiedät sen varmaan itsekin ettei suhteenne ole terve ja Herra Täydellinen ei yhdessä yössä muutu täydelliseksi. Tsemppiä ja innolla seurailen mitä tänne jatkossa kirjoittelet!
VastaaPoistaTiedän kyllä ettei Herra Täydellinen muutu yössä, tai välttämättä ikinä, koska onhan kyse siitä, että täytyy Herran itse tajuta mikä on miehiään, ja itse tahtoa sitä muuttumistaan jos näin on :-) Syytä, miksi "suhde" jatkuu, en ole aivan varma. Suhdetta ei varsinaisesti ole, mutta asiat ovat kääntyneet astetta parempaan suuntaan, koska en ole sidoksissa häneen, ja minulla on omat sääntöni :-)
PoistaNo toi mieshän on mahdollisesti sairas. Itse olin myös hysteerisen mustasukkainen joskus parikymppisenä. Kärsin siitä tosin itsekkin. Ainakin omalla kohdallani taustalla on äärimmäisen huono itsetunto vaikka kompensoinkin sitä ylistämällä itseäni ja painamalla alas kumppaniani. Haukuin ja mollasin kumppaniani toiveenani hänen itsetunnon alentaminen. Kumppanini ei ollut läheisriippuvainen kuten minä ja itsetuntokin oli hänellä kohdillaan. Tämä raivostutti suunnattomasti. Toisalta pelkäsin hillittömästi hylätyksi tulemista ja koin, että kumppanin toisaalle kohdistavat katseet tai puheet olivat jotenkin merkkinä, että muut ovat kiinnostavimpia kuin minä. Toisaalta ymmärsin, että olimme aivan erilaisia ja suhteemme oli muutoinkin tuhontuomittu. Yritin kuitenkin kahjona muuttaa toista haluaamani suuntaan ja leipoa hänestä sellaista, kun itse olisin halunnut hänen olevan. Ja juu sairashan mä olin. Romahdin jossain vaiheessa ja erokin viimenään tuli. Nykyään on mielialalääkitys ja ikääkin jo sen verran, että uudessa suhteessani ei moista ole esiintynyt, tosin kumppanikin on täysin erilainen ja paremmin minulle sopiva kuin nuoruuden tapaus :D
VastaaPoistaHyvä että asiat ovat kääntyneet oikeaan suuntaan :-) !
Poistaoletko ikinä ajatellut miksi olet ajautunut tuollaseen suhteeseen? läheisriippuvuutta(ko)?
VastaaPoistaOlen, monestikin. Varmasti olenkin läheisriippuvainen, ehkä pelkään olla yksin, tai jäädä yksin. Eihän kukaan täydellinen ole, saatikaan minä :-) En tiedä siis itsekään.
VastaaPoista